Alun perin budjetti näytti samanlaiselta kuin muutkin tän vuoden budjettipohjat. Eli arvioidut tulot olisi olleet parin tonnin luokkaa, mutta pahimmassa tapauksessa isännällä ei ole ulkopuolisia töitä koko kuukauden aikana. Huhtikuu on myös maatilaan liittyvän korkotukilainan lyhennyskuukausi, joten firman tililtä ei liikene yksityisottoa varten rahaa sitä normaalia määrää. Oikeastaan sieltä ei olisi varaa nostaa yhtään rahaa, mutta jollakin ne yksityistaloudenkin laskut on maksettava.
Siispä päätin tehdä koko huhtikuulle toisen pohjan, jossa luvut olisivat lähempänä todellisuutta. Eli vaihdoin noitten arvioitujen summien tilalle jo tiedossa olevia tarkentuneita summia. Sen jälkeen lähdin karsimaan, jotta saisin käteen jäävän summan nollaksi.
Ruokaostokset hamstrattiin jo viime kuussa, joten kauppaan ei pitäisi olla tarvetta lähteä. Mikäli isäntä ei mene töihin, ei tarvitse autoa tankata. Ja jos hän menee, niin sillä palkalla sitten maksetaan se töissäkäynti. Ruokabudjettia en ihan nollaksi laittanut, jätin pienen varan sille, että olin jotain unohtanut. Lemmikeille on hamstrattu ruokaa myös reilusti, joten mikäli yllättäviä eläinlääkärikuluja ei tule, eivät nuo karvaiset lapsosetkaan rahaa mihinkään tarvitse. Sähkölaskun suuruus oli taas hankala arvioida, mutta luultavasti arvioin sen yläkanttiin. Säästöön pitäisi jäädä euron verran + ne maaliskuulta kertyneet s-bonukset, joiden määrää en tuloihin huomioinut, kun en niitä vielä tarkalleen tiennyt budjettia tehdessäni.
Tämmönen nollabudjetin tekeminen oli tosi hankalaa. Mitäs jos meillä ei olisi ollut kaapit täynnä ruokaa? Mistä sitten olisi tuon rahan ruokaa varten nipistänyt, kun ei noita laskuja oikein voi maksamattakaan jättää. Ensimmäisenähän vedin nollille nuo velkojen maksuun varatut ekstrasummat, laskutilille kerrytettävän potin osuuden sekä säästöön suunnitellun satasen. Laskutilillä olevista rahoista en tahdo käyttää vielä yhtään, en ennen kuin on ihan pakko. Se pakko on luultavasti ihan pian, sillä autoon tarvii ostaa uudet renkaat. Ja kesällä tulee maksettavaksi myös ajoneuvovero.
Tuo laskutilille tavoiteltu 550 euroa kuussa on tarkoitettu harvemmin tulevia laskuja varten. Auton kuluja eli ajoneuvoveroa ja auton vakuutuksia, katsastusta, korjauksia ja renkaita ynnä muita varten tuosta laskutilille kuukausittain menevästä summasta on varattu noin 280 euroa. Koti- ja henkilövakuutuksia varten laskutilille pitäisi saada 160 euroa ja rapiat kuussa. Loppuosa, 110 euroa, on asumisen kuluja varten eli sillä pitäisi kattaa kiinteistövero, nuohous, jätemaksu, ekomaksu ja muita kuluja kuten esimerkiksi iv-koneen suodattimet ja sen semmoiset.
Tämmöisen nollabudjetin tekemisessä on vaikeaa eritoten se, että on niin hankala määrittää niitä tuloja. Kuun alussa kun ei vielä tiedä yhtään, kuinka paljon isännällä on raksahommia. Tukilasten tulokaan ei ole satavarmaa, aina voi tulla muutoksia, ei ole myöskään varmaa maksetaanko tukiperhepalkkio samassa kuussa kun lapset ovat olleet vai vasta seuraavan kuun puolella (pääsääntöisesti jos raportit kerkiää perille ennen kuun 12. päivää niin kuun lopussa tulee palkkio tilille). Firman tilillä ei yleensä ole rahaa yhtään ylimääräistä, se on liian usein miinuksella. Joten periaatteessa pyrin siihen, että yksityisoton määrä on mahdollisimman alhainen, jotta firman laskuihin ja lainanlyhennyksiin jää rahaa.
Maaliskuussa ei pysytty budjetissa, mutta sehän nyt oli arvattavissa. Uupumaan jäi kuitenkin aika paljon sellaisia "maksuja", jotka ois ollu hyvä saada hoidettua. Seuraavaksi on siis luvassa maaliskuun yhteenveto, mutta sitä odotellessa kivaa maaliskuun viimeistä päivää!
