Eilen kilahti tilille veronpalautukset. Ehdin aamun aikana aika monta kertaa vierailla verkkopankissa tarkastamassa mahtuvatko muhkeat palautukset varmasti tilille. Kymmenen aikoihin pullisteli yhteinen tili liitoksistaan sen verran, että rupesin välittömästi jakamaan rahat useammalle tilille paineen tasaamiseksi.
Alkuperäinen suunnitelma veronpalautuksien käyttämiseksi näytti tältä:
Tällä suunnitelmalla olisi sentään toteutunut kaksi vuositavoitetta eli vuonna 2022 velkojen maksu vanhemmille vähintään 5 000e sekä puskuri lihoaa vähintään 2 500e. Vaan nyt voidaan todeta, ettei yksikään tälle vuodelle asetettu tavoite toteutunut. Saavutus sinänsä toki sekin! 🙈
Veronpalautukset ja niiden kylkiäisenä saadut ruhtinaaliset korkotulot jakaantuivat näin:
Asumisen jemmatilille tulevia vesi- ja sähkölaskuja yms varten meni tonni. Alunperin auton jemmatilille ei ollut tarkoitus pistää veronpalautuksista rahaa lainkaan, mutta sinne ei ole moneen kuukauteen mennyt mitään ja kesä ajoneuvoveron eräpäivineen lähestyy vääjäämättä ja ennen sitä kerkiää tulla vakuutuslaskukin. Joulun rahat on nyt kasassa ja puskurikin sai sentään vähän täytettä. Suoraan lokakuussa käyttöön päätyi huntti ja välitilille isännän palkkoja tasaamaan meni 500 euroa.
Leijonan osa veronpalautuksista meni tänä vuonna varmistamaan sitä, että saan tehdä jatkossakin työtä josta tykkään. Firman tilin limitti oli jo miltei tapissa ja lokakuun lopussa tarttisi maksaa jälleen korkotukilainan lyhennys. Tuo 8 000e hupenee vauhdilla, sillä kuilu nopeasti nousseiden tuotantokustannusten ja auttamattomasti kaukana perässä laahaavien tuottajahintojen välillä on jäätävän suuri.
Oon vähän leikitellyt ajatuksella, että pyrkisin tänä vuonna maataloudessa tappiolliseen tulokseen. Ostoslistaa kun katsoo niin ei pitäisi olla mikään ongelma mihin loppuvuoden tukirahat käyttää. Voi vaan olla ettei oma pää kestä tän suunnitelman toteuttamista. 😅
