Elokuussa iski ahdistus siitä, että meillä on ihan älyttömästi tavaraa. Tuntuu, että joka paikka ihan kirjaimellisesti tursuaa kaikkea mahdollista krääsää. Tarkoituksena olisi saada jo olemassa olevat tavarat käytyä läpi ja laittaa kaikki ylimääräinen tavara kiertoon. Hommaa piisaa, sillä 120 neliöinen omakotitalo ja 30 neliöinen pihasauna kätkevät sisäänsä aika reilusti sitä sun tätä. Kunhan omat tavarat on saatu karsittua, niin toivon, että intoa piisaa käydä myös muut tilan piharakennukset rankalla kädellä läpi.
Jotta meille ei nyt sitten vahingossakaan tule uutta tavaraa, päätin että pidetään älä osta mitään vuosi. Isäntä ei tyrmännyt haastetta, joten tarkoitus on siis olla vuonna 2020 ostamatta kaupasta mitään muuta kuin ruokaa. Laskut toki hoidetaan ihan normaalisti. Mutta konkreettisesti kotiin kannetaan vain ruokaa. Meidän ruokien lisäksi on myös ruokittava autoa ja lemmikkejä. Muutama muukin poikkeus ajateltiin ottaa käyttöön, siispä vähän perusteluja kehiin.
Ilman autoa ei täältä korvesta pääse mihinkään. Siis tokihan julkinen liikenne kulkee, paitsi ettei kulje, niin että sitä voisi hyödyntää. Kirkonkylällä on S-market, jonka valikoimasta ei saa kaikkea mitä tarvitsee. Toki toisella bussilla pääsee kyllä kirkolta eteen päin, lähemmäs isompia kauppoja. Käyppäs nyt sitten ostamassa viikon ruokaostokset, koirien ja kissojen sekä kanojen eväät ja hyvässä lykyssä vielä joku traktorin vähän isompi varaosa. Sitten kävele jollain ilveellä näitten ostosten kanssa bussipysäkille ja sitten vaihdat bussia että pääset taas kirkolle asti. Kirkolla toivot, että olit tarpeeksi nopea käymään asioilla, jotta kerkiät siihen ainokaiseen bussiin, joka vie sut takasin lähemmäs kotia. Jos missasit sen dösän, niin oot reilu 10 kilsan päässä kotoa kantamuksinesi. Jos kerkiät bussiin, niin ei tartte talsia nitten kantamusten kanssa kun vaan sen pari kilsaa kotiin siitä asvalttitien varresta.
Eli eiköhän auton tarve oo ihan perusteltu juttu. Se tarkoittaa sitä, että ruoan lisäksi pitää ostaa myös autolle ruokaa, eli dieseliä sekä öljyä ja toki öljynsuodatin myös. Niin ja tarvittaessa myös varaosia, jos ja kun auto ilmoittaa, että tarvii korjausta. Lisäksi aina silloin tällöin tarvitaan kaikkea pientä, kuten tuulilasinpesunestettä, pyyhkijänsulkia tai vaikkapa uusi paristo avaimeen. Niin ja katsastus toki myös tarvitsee vuosittain hoitaa. Muut auton kulut kuuluvatkin lähinnä laskuihin eli luonnollisesti maksettavana on vuoden mittaan myös vakuutukset ja ajoneuvovero.
Mulle välttämätön tarvike on imuri. Mä en siis vaan kertakaikkiaan osaa lakaista niin hyvin, että saisin kaikki hiekanjyvät ja muut lemmikkien sisälle tuomat roskat putsatuksi. Eli tarviin toimivan imurin sen takia, ettei lattiat mene piloille. Hiekka ei tee hyvä laatoille eikä laminaateille, ja ehdoin tahdoin ei ole tarvetta saada kämppää remontoitavaan kuntoon. Eikä sitä remppaakaan voisi tehdä, ainakaan tulevana vuonna, kun on päättänyt olla ostamatta mitään. Eli seuraavana poikkeuksena älä osta mitään listaan on imurin varaosat. Meillä on keskuspölynimuri eli pölypusseja ei tarvita, mutta jos joku imurin osa hajoaisi niin sen tahdon ostaa.
Puhelimet. Puhelinlaskut tulee joka kuukausi, vaikka luurit ei toimisikaan. Todennäköisesti marssisin kyllä kauppaan ostamaan uuden tilalle. En ehkä ihan samana päivänä, mutta seuraavan kauppareissun yhteydessä. Laatikon pohjalta löytyy ei älyllinen varakännykkä. Jota en kuitenkaan luokittele turhakkeeksi ja pois karsittavaksi just sen takia, ettei täältä ihan niin vaan kauppaan keretä.
Isäntä ei ole valmis luopumaan vessapaperista. Eli se on yksi ruokaostosten ohella säännöllisesti ostettava "ylellisyystuote". Ilman talouspaperia pärjätään kyllä varmaan ihan hyvin. Kankaat kun ei tästä talosta ole heti loppumassa, niin kestotiskirätit onnistuu kyllä (ei olisi hölmömpi idea ottaa käyttöön ihan muutenkin).
Jääkaappi ja pakastin rajataan myös kiellettyjen ostosten ulkopuolelle, jos ne hajoavat niin saa ostaa varaosia tai jos korjaus ei onnistu, niin tarvittaessa voi ostaa tilalle uudet laitteet. Joihin ei kyllä tällä hetkellä ole varaa laittaa euroakaan, joten toivottavasti kestävät vähintään niin kauan, että ollaan saatu kerättyä puskurirahaa tämmöisten varalle.
Lemmikit tarvitsevat ruokaa, se on selvä juttu. Leluja ne eivät tarvitse yhtään enempää. Herkkujakaan eivät tarvitsisi välttämättä, mutta koska ovat piloille lellittyjä, niin kohtuudella voi ostaa niitäkin. Lisäksi välttämättömät varusteet korvataan uusilla, jos vanhat hajoavat eli esimerkiksi valjaat tai talutushihnat. Kissojen vessaan ostetaa pellettiä tavalliseen tapaan. Matolääkkeet, punkkikarkoitteet ja muut normaalit jutut toki myös.
Lääkärikäynnit, sekä ihmisille ja eläimille kuuluvat sallittuihin menoihin luonnollisesti. Niissä tuskin kukaan tahtoo muutenkaan vapaaehtoisesti käydä. Eikä niistä muutenkaan yleensä tule mitään tavaraa mukaan, joka jäisi kaappeihin pyörimään.
Eli käytännössä kaikenlainen tavaran ostaminen on kielletty, luulisi lompakon ja luonnon kiittävän erityisesti tästä säästöstä. Tämän huushollissamme vallitsevan tavarapaljouden pitäisi riittää helposti vuodeksi, suurin osa käyttötavaroista kestänee vuosikausia.
Vuosi ostamatta mitään haaste koskee siis vain yksityistalouttamme. Yritystoiminnan puolella ei tavaroiden ostolta voi välttyä, joten maatalouden menoja eivät nämä rajoitukset koske.
Miltäs kuulostaa? Ollaanko unohdettu ottaa jotain huomioon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)