Helmikuun budjetin tekeminen on tuntunut ahdistavalta jo valmiiksi, joten oon lykännyt sen tekemistä viimiseen asti (yleensä budjetointi on ihan kivaa ja excelissä pyörittelen useammankin version ihan huvin vuoksi). Mutta niin, helmikuussa ei tuu rahat riittämään mitenkään päin. Isäntä ei oo ollut tammikuussa päivääkään palkkatöissä, joten helmikuussa on käytettävissä ainoastaan huomenna tilille kilahtava tukiperhepalkkio sekä firman tililtä tehtävä yksityisotto. Ja tuo yksityisotto se vasta ristiriitaisia tunteita aiheuttaa. Koska firman tilillä ei oo käytännössä yhtään rahaa, se tili on miinuksella eli kaikki mitä sieltä käytetään menee luoton puolelta. Toisin sanoen otan firman luotolta rahaa, jotta voin maksaa yksityistalouden pankkilainan lyhennyksen. Siis täysin älytöntä (ja joo myönnän nyt ihan julkisesti, että tajusin tän asian kunnolla vasta pari kuukautta sitten!)
Eli jotta oon saanut yksityistalouden budjetin tehtyä on mun ensin tarvinnut pyörittää excelissä maatalouden tiedossa olevia laskuja, jotta sain ynnäiltyä onko ylipäätään mahdollista tehdä minkä kokoinen yksityisotto (kun ei se firman tilillä oleva luottokaan loputtomiin piisaa). Maatalouden puolella ens kuussa maksettavia laskuja piisaa ihan reilusti. On ainakin rehulaskua (2 665e), polttoöljylasku (1 170e), vakuutuslasku (360e) myel-vakuutuksien laskut (1 800e), kirjanpito-ohjelmiston vuosimaksu (212e) ja isännän ennakkovero (532e). Toivottavasti ei mitään yllättäviä menoja satu yksityistalouden tai maatalouden puolelle...
Ihan tappiin asti ei firman tiliä viitisi panna, jotta on olemattoman puskurin sijasta edes luottoa, jos joku hajoaa. Vaan pakko on myös saada työstään palkkaa, jotta pystyy elämään. Mitä vähemmän rahaa sieltä firman tililtä tarvii ottaa, sen parempi, joten isännän palkkatulot ois enemmän kuin tarpeen. Vähän ehkä alkaa hiipiä mieleen taas se semmonen hälläväliä asenne, kun tuntuu ettei sitä rahaa oo, niin eletään sitten kanssa niin ettei sitä vahingossakaan jää pennin latia säästöön. Tunnistan, että kyseessä on se sama fiilis, joka oli useinkin vuosia sitten, kun ostettiin niillä viimisillä rahoilla tupakkaa ja herkkuja. Kyllä sitä aina jotenkin selvisi seuraavaan palkkapäivään. Tällä fiilikselle ei saa antaa valtaa tai pian on kaikki viime vuonna säästöön saadut rahat pantu sileäksi. Mutta se ahdistusta aiheuttanut helmikuun budjetti, jossa on tarkoitus pysyä näyttää siis nyt tältä:
En saanut oikein mitenkään päin tiputettuja menoja alle pariin tonniin, sillä en halua tinkiä velkojen maksusta ihan hirveästi (pitkin hampain tavoiteltu summa jäi 100e alemmaksi kuin kuukautta kohden oli tarkoitus, toivottavasti maaliskuussa saa kirittyä ylimääräsen huntin sinne korvaamaan tän kun vajetta). Auto ja asuminen tileille ei mene senttiäkään. Päin vastoin, vaikka tässä se ei näy, niin asuminen tililtä täytyy maksaa vakuutuslasku joka on 305,94e joten yritän kuitenkin saada laitettua tilille tuon 94 senttiä, jotta se tili pysyy ees tasaluvussa. Luojan kiitos se laskutili on olemassa, joten tätäkin vakuutuslaskua varten raha on olemassa. Toki nää vakuutuslaskut on sieltä tarkoitus maksaakin, mutta tarttis sinne silti saada tuo kuukausittainen summa laitettua, jotta tilillä on rahaa mistä asumisen menot saa maksettua. Kesää varten menee sivuun 35 euroa, jotta edes silloin on varaa tehdä jotain tavallisuudesta poikeavaa (sitähän ei tiedä onko aikaa minkä verran, mutta josko jonnekin lähistölle ehtisi päiväretkelle).
Tammikuun 190 euron ruokabudjetti tuntui liian tiukalta, osaltaan siihen vaikuttaa se, että näin talviaikaan heviosastolle menee perussalaatteihin ja muihin tavis kasviksiin enemmän rahaa kuin kasvukaudella. Ja koska en halua tinkiä ruokien suhteen ja ostaa pelkästään niitä tuottajien selkänahasta halpuutettuja private label tuotteita. Koti kategoriaan piti pari kymppiä laittaa myös, koska vessapaperi, suodatinpussit ja leivinpaperi alkaa olla lopussa. Autoiluun budjetoin noin kolmen tankkauksen verran, josko isännällä ois niitä palkkatöitä ens kuussa (vaikka hänen pitäs kyllä mettäänkin keretä jossain välissä). Koiran ruokaa, kissan ruokaa ja toisen koiran korvakontrolliin on varattu 100e, saattaa olla vähän yläkanttiin, mutta tuskin paljoa. Sijoituksiin 15e eli se kuukausittainen rahastoon menevä summa. 365säästö eli 1e/päivässä sivuun ja 52 viikon säästö (viikot 5+6+7+8) saavat osansa, mutta puskuri jää ilman. Säästölippaaseen laitoin euron, toivottavasti sinne menee enemmän.
Menojen karsiminen tuntuu tosi hankalalta, mutta ehkä siinäkin on suurimmassa roolissa se halu. Mitä mä haluan sanelee myös budjetin teossa niin paljon. Se mitä tarvitaan, mikä on pakollista on hankalammin määriteltävä juttu. Jos nyt mietitään vaikka tän kuun budjettia, miten se olisi mahdollista saada pienennettyä ja hoidettua vain ne ehdottoman pakolliset niin budjetti näyttäisi kuta kuinkin tältä:
Lainan lyhennys + korot 820e
Luoton takaisin maksuturva 31e
Puhelinlaskut 39e*
Sähkölasku 165e
Ruoka 150e
Koti 20e
Autoilu 140e
Lemmikit 80e
Vakuutus 305e
Yhteensä 1 750e
Eli ehkä noin 250 euroa pystyisi nipistämään pois. Luulisin, että se jos mikä söisi motivaatiota, jos kituuttaisi kuukaudesta toiseen. En tiiä. Jotenkin vaan tuntuu, että rahat ei piisaa mihinkään. Vaan kaipa se johtuu siitä, että oli se kuukaudessa käytettävissä oleva summa mikä tahansa, niin ei ne rahat käyttämättä jää. Johonkin ne aina saa kulumaan, jos ei muuten niin puskurit lihoaa mielellään. Kummasti on helpompaa tehä budjettia, kun käytettävissä on 3 000 euroa kuussa 2 000 euron sijaan. Onkohan kukaan koskaan oikeasti ihan täysin tyytyväinen siihen rahamäärään mikä hänellä on käytössään?
